Kirja, elokuva, teatteri. Kritiikkien kritiikissämme olemme saapuneet sen taidelajin äärelle, jota filosofi Arthur Schopenhauer piti ylväimpänä. Puhumme musiikista. Ja voiko tässä ylväyden olemuksessa olla sopivampaa kohdetta kuin tarkastella Tero Honkasalon arviota Kyussin albumista Welcome to Sky Valley.
Sanottakoon heti alkuun, että itse pidän Kyussin musiikista ujosti pieninä annoksina, ja vaikka Honkasalo vaikuttaa suoranaiselta fanaatikolta, olisi levy ansainnut paremman arvostelun. En nyt tarkoita sitä, etteikö Honkasalo kehuisi suosikkiyhtyettään, mutta lauserakenne, sivulauseen käyttö ja oleellisemmat perustelut levyn hyvyydestä ontuivat kuin Gregory House.
Sisältönsä puolesta arvio sopisi esimerkiksi Infernon nostalgianumeroon, eikä välttämättä kerro bändiä tuntemattomalle musiikinkuluttajalle paljoakaan siitä, kannattaako levyä kuunnella saatikka ostaa. Luojan kiitos, meillä on Spotify ja Youtube. Mutta toisaalta, tuskin moni Marja Tiuran cembalokerholainen edes alkaa lukea tätä kritiikkiä. Lukevat Nykypäivää roosan värisiä macaroneja maistellen. Ei siihen taustalle Kyuss sovi.
Päivitysilmoitus: Roisto Oy on Facebook