Tällä viikolla tarkastelemme kriittisesti sanomalehti Pohjalaisessa ilmestynyttä Anssi Lehtimäen kritiikkiä lehtimies Tintin seikkailuista tehdystä 3D-elokuvasta.
Lehtimäen aiemmista kritiikeistä kuultaa läpi oman mielipiteen puute, ja sama heikkous toistuu hänen yrittäessään kertoa lukijoille, oliko tämä kyseinen elokuva hyvä vai ei. Ilmeisesti kirkasotsaiset kulttuuri-ihmiset eivät olleet italialaisen sienirisoton maistelultaan ehtineet muodostaa näkemystään tästä elokuvasta, joten Lehtimäkikään ei sitä tee.
Tarinan kuvaus rajoittuu siihen, mistä seikkailu alkaa. Enemmänkin paukkuja käytetään teknisen toteutuksen tasoon, jolla kieltämättä 3D-animaatiossa on enemmän merkitystä kuin teepussirunoudessa. Kritiikki ei kuitenkaan ilmestynyt Tekniikan Maailmassa, eikä kukaan varmastikaan luule, että Spielbergin tasoinen ohjaaja tekisi Tintti-animaatiota Löytötavaratalon muovailuvahasta.
Lehtimäki kirjoittaa Tintistä eettisenä sankarina. Liekö kollegiaalisuudella jotain tekemistä tämän tulkinnan kanssa, sillä enemmänkin Tinttiä on kritisoitu eettisyyden puutteesta, mitä tulee esimerkiksi naisia ja eri ihmisrotuja kohtaan.
Erään päätelmän lukija voi kuitenkin Lehtimäen kritiikistä tehdä: vannoutuneen Tintti-fanin ei tätä elokuvaa kannata katsoa. Mitä ilmeisimmin se on samaa sarjaa kuin monista muistakin sarjakuvista tehdyt älyttömät Hollywood-versiot: turhan moderni, sieluton ja tylsä. Kiitos siitä, säästin itseltäni useamman euron. Ja pitäydyn lukemisessa, Finnkino pitäköön punaiset penkkinsä.
