En ole puristin, enkä puristi. Okei, tykkään ettei mehussani ole koiranpaskaa, mutta ripauksen sitruunaa kestän. Kritiikit ovat joissain piireissä osa kulttuuria niin kiinteästi, että se on oma taiteenlajinsa. Silloin sillä on myös omat koulukuntansa, vivahteensa ja sääntönsä. Mikä luokitellaan kritiikiksi ja mikä ei? Jos se auttaa kuluttajaa muodostamaan ennakkokäsityksen arvosteltavasta aktista tai taideteoksesta, niin kelpaa minulle. En ole puristi, tykkään rikkoa rajoja, sekoittaa taikinaan munan sijasta jauhelihaa. Älyttömistä innovaatioista suuri osa on älyttömiä ajatuksia, jotka joku on luovuuspäissään keksinyt yhdistää, jättänyt petrimaljat homehtumaan tai katsonut teleskoopilla “väärään” osaan taivasta.
Lue loppuun →